Lähestymiskytkin tunnistaa kohteen läheisyyden ilman fyysistä kontaktia. Kohteen havaitsemiseen käytetään magneetti- (induktiivinen anturi) tai sähkökenttää (kapasitiivinen anturi), tai sähkömagneettista säteilyä (kuten infrapunavaloa). Lähestymiskytkin mittaa muodostamaansa kenttää tai lähettämänsä säteilyn heijastusta ja ilmaisee kohteen läheisyyden mittaustuloksen muutoksista.

Erilaisia havaittavia kohteita varten käytetään erilaisia antureita. Esimerkiksi kapasitiivinen anturi sopii nesteiden havaitsemiseen (vaikkapa säiliön pinnankorkeuden ilmaisu), kun taas induktiivinen anturi sopii liikkuvien metallisten kohteiden paikannukseen (esimerkiksi nuohoimen päätyrajat).

Koska lähestymiskytkimissä ei ole liikkuvia osia, eivätkä ne ole suorassa kosketuksessa ilmaistaviin kohteisiin, ovat ne usein luotettavia ja pitkäikäisiä.